Paasto- ja rukousviikot 2015: Päivä 5

SAARA MIKSI NAUROIT

Olen aina ihmetellyt valitun kansan äidin osaa. Miten hän jaksoi odottaa vanhuuteen saakka Jumalan lupaamaa omaa poikaa? Saaralla kärsivällisyys pettikin ja ihan reippaasti. Hän ohjelmoi aviomiehensä makaamaan orjattarensa kanssa. Sen aikaisessa kulttuurissa oli yleistä, että orjatar oli vastaus lapsettomuuden ongelmaan. Tapa ei tarkoita, että se olisi Jumalan mielestä oikea.

Voi Saaraa, kun hän sai tietää, että Hagar odotti lasta. Saara syytti Hagaria, vaikka todennäköisesti oli itse mustasukkainen ja katkera. Aabrahamillakin oli epäilyksen hetkensä. Pariskunta oli kuitenkin Jumalan valitsema. Lupaus oli annettu inhimillisistä heikkouksista huolimatta.

Saara nauroi lupaukselle. Epäusko tarkoittaa, ettei ihminen tahdokaan uskoa. Uskon, että Saara tahtoi. Itsekin olisin todennäköisesti nauranut. Aabraham kuitenkin kelpasi Jumalalle siksi, että hän uskoi. Usko on lupauksen kantaja, ajuri ja lennonohjaaja. Armo kytkee yhteen lupauksen ja uskon. Siten lupaus koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, joilla on usko. Aabraham sai lisäksi voimaa uskostaan.

Jos Aabrahamille ja Saaralle olisi annettu luvattu lapsi jo nuorempana, he olisivat saattaneet uskoa enemmän omiin mahdollisuuksiinsa kuin Jumalan. Kun uskoo Jumalan lupauksiin, tulee antaneeksi kaiken kunnian hänelle. Huolimatta epäuskon hetkistä ja katkeruuksista Jumalan lupaus oli ja on voimassa. Ismaelin syntymä ja Saaran nauru eivät muuttaneet Jumalan suunnitelmia. Ja kaikki tapahtui oikeaan aikaan, kuten Jumalalla on tapana toimia.

Ulla, 46 v.

Kategoria(t): Paasto- ja rukousviikot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentit on suljettu.